nimesi kysymys email-osoitteesi ja klikkaa vielä...	07.11.2014 Hittejä, huumoria ja kimalletta Pellossa Hittejä, huumoria ja kimalletta – Danny-show’n energia täytti Rohkihallin. Lue koko Torniolaakso-lehden juttu. PELLO – Puoli tuntia ennen show’n alkamista penkit ovat lähes täynnä ja tunnelma on jännittyneen odottava. Kohta lavalle nousisi itse Danny. Pello oli yksi kahdeksasta paikkakunnasta, joihin Dannyn viime syksynä aloit­tama kiitoskiertue tänä syk­synä ulottuu. Innokkaat fanit Anne Pulkkinen, Ulla Ainonen ja Pirjo Saukkoriipi odottivat illalta hauskaa, ihanaa, rentoa menoa, hyvää show’ta ja van­hoja hyviä kappaleita. – Dannyssa parasta on se välittömyys ja ihmislähei­syys. Hän on hyvä lavaesiin­tyjä ja Dannylla on sitä karis­maa. – Niin ja ne ihanat ruskeat silmät, Ulla lisää. Vuosikymmenien pituinen hittiputki Terve vaan työni tehköön muut...kellon lyödessä seitse­män lavalle nousi artisti itse Tuulensuojaan -kappaleen tahdittamana. Hyväntuuli­nen, mustaan nahkatakkiin pukeutunut Ilkka Lipsanen vyörytti Rohkihalliin rock- ja iskelmäpatterin, jossa päästiin muistojen matkalle 1960– luvulta alkaen. Kesäkatu, Kauan, Kuu­samo, Seitsemän kertaa seit­semän...yleisöä hemmotel­tiin kaksituntisen konsertin aikana kappaleilla, joista on tullut kaikkien tuntemia klas­sikoita. Vaan jos oli Danny tulta ja rautaa, olivat liekeissä myös Danny-show’n muut artistit. Taustabändina soitta­nut Jani Jalkanen ja Hänen Orkesterinsa, D’Voices, eli Varpu Virta ja Katja Lukin ja Dimitri Keiski tulkitsivat Dannya ja seikkailivat myös rock-historian kuumissa syö­vereissä. Born to be wild, Fame, It’s raining men – vain muuta­mia mainitakseni – taipuivat esiintyjien lahjakkaissa sovi­tuksissa. Pellolaisia hemmo­teltiin myös Tarja Ylitalon sulosävelillä. Kohtelias herrasmies Sen lisäksi, että mies on tai­tava muusikko, taitaa hän myös yleisön viihdyttämisen. –Juttelin tuolla koiran ja hevosen kanssa; ne sanoi­vat, että Pekka (Salminen) on paras eläinlääkäri, Danny nauratti yleisöä mutta ennen kaikkea kiitti Rohkihallista. – Pienetkin aplodit tyy­dyttävät taiteilijaa. Ennen vanhaan Pellossa yleisö aina taputti ja huusi...niin kuin nykyäänkin, artisti villitsi yleisöä välispiikeillään. Danny-show oli kimalte­levine mikrofoneineen, asus­teineen ja koreografioineen loppuun asti harkittu koko­naisuus. Vierailevien esiinty­jien asut vaihtuivat lähes joka kappaleen välillä ja ne henki­vät vuosikymmenten tuulia. – Vaatteita ja asusteita on hankittu Suomesta ja ulko­mailta, myös kirpputoreilta. Esimerkiksi Yhdysvaltojen lipun väriset glitter-korko­kengät löytyivät Rodokselta, Varpu ja Katja kertovat. – Ajattelin aikanaan, että jos minusta tulee laulaja, niin saan pitää mitä vaatteita tahansa. Nyt minulla on pvc-housuja vaikka minkä värisiä, Katja naurahtaa. Jos Dannysta välittyi vil­pitön ilo ja halu olla lavalla, voi samaa sanoa koko kier­tuetiimistä. Yleisö sai näh­täväkseen ja kuultavakseen kokoonpanon, josta huokui yhteen hiileen puhaltaminen ja yhteistyö. Ja toisille kujeilu, kuten perheeseen kuuluu. Kiertue-elämä on rank­kaa mutta nimenomaan ryhmä saa jaksamaan, vuonna 2002 Dannyn tiimiin tulleet D’Voicesin tytöt kertoivat. Iso-D, Iso legenda Teini-ikäisenä, joskus 1990–luvulla, löysin äitini vanhan vinyylial­bumin, Dannyn. Levyllä oli muun muassa kappa­leet Tahdon ja Tuuliviiri. Kulutin neulalla vinyyliä kerta toisensa jälkeen ja lauloin yhdessä Dannyn kanssa fiilistellen. Erityi­sesti Tuuliviiri iski rock­suoneeni. Levyn löytyminen osui samoihin aikoihin Forrest Gump -elokuvan kanssa. Elokuvan myötä aloin tutustua paremmin 1960– ja 1970 -lukujen musiik­kiin. Yhä edelleen niiden vuosikymmenten kappa­leet mahtavine sovituksi­neen, torvi- ja jousisoit­timineen ovat musiikkia minun korvilleni. Viime lauantaina lau­loin jälleen yhdessä Tuu­liviiriä Dannyn kanssa. Ainoastaan sillä ero­tuksella, että legenda ei ollut äänenä levyllä vaan minusta parin metrin päässä. Mitä voi sanoa taitei­lijasta, jonka ura on kes­tänyt jo yli 50 vuotta? Ainakin sen, että Danny on jokaisen vuoden ja ihailevan fanin arvoinen. Hänen show’taan katso­essa ei voi kuin ihailla rautaista musiikillista ammattitaitoa ja taitoa ottaa yleisö haltuun. Danny hurmasi karis­mallaan myös minut, 1980–luvulla syntyneen, poikabändien, teknomu­siikin ja cd-levyjen kul­takauden nähneen kolme­kymppisen. ”Tahdon kiertueen aikana kiittää yleisöä siitä, että saan tehdä tätä työtä”, Danny kertoi puhelimessa jo ennen Pellon konserttiaan. Pia Loman