|
|
15.10.2013
TURUN SANOMAT:Danny kertoo tarinat ja tulkitsee elämänvaiheensa lauluin
Danny Viihdemaratonin loppusuora Logomossa 11.10.
Danny on jutunkertoja. Hän ei vain vetele keikan pakolliset kuviot läpi esittämällä musiikkiaan. Hän tarjoaa shown, ei tosin nykyään enää sellaista kuin joskus 1970-luvulla. Pythonia ja ruoskintaa ei näy. Ikävä kyllä.
Mutta 71-vuotiaana ei tarvitse enää ulkoisia keinoja. Hätkähdyttäminen on nuorten hommaa.
Danny on esiintyjänäkin vanhentunut tyylikkäästi. Hän ei yritä olla ikäistään nuorempi, eikä varsinkaan enää mikään kesäkadun kolli. Terkkuja muuten Rollareille.
Dannyn jäähyväiskiertueella juhlitaan 50-vuotista taiteilijanuraa. Esityksessä on draamankaari. Tai ehkä se on pikemminkin impressionististen kohtausten kokoelma, jossa alkaa 15-vuotiaan Ilkan jengitappeluista Katajanokalla ja etenee siitä ensimmäisen spändin Islandersin kautta Suomen oloissa ennätykselliseen hittikimaraan, Spede-elokuviin ja lukemattomiin yhteistyöjuttuihin maamme johtavien viihteentekijöiden kanssa.
Omat ikivihreät East Virginia, Seikkailija, Kesäkatu, Tämä taivas, tämä maa, Kuusamo, Seitsemän kertaa seitsemän ja ne monet muut kaikkien tuntemat kappaleet tuovat yhä kylmät väreet. Dannyn ääni on pehmentynyt, mutta se taipuu ja löytää korkeatkin nuotit. Tulkinnassa on vanhemman miehen karismaa mutta ei ukkomaisuutta.
Rakkaudella Armille
Eikä Danny tosiaan tullut nuoren ja huipputaitavan orkesterinsa kanssa vain vetämään tavanomaista hittiputkea. Konsertissa kuultiin komeita versioita Bill Haleyn, Elvis Presleyn, Cliff Richardin ja Little Richardin hiteistä, ihan englanniksi.
Koskettavissa kohdissa Danny muisteli isoisäänsä, pirtukuningas Algot Niskaa, ja pitkäaikaista yhteistyökumppaniaan Armi Aavikkoa. Niskalle esitetty muistolaulu on hiukan pateettinen, kertova rockpala, mutta Armille omistetussa kappaleessa tahtoivat silmät kostua. Onhan se rakkaudenosoitus, romanttisesti ja inhimillisesti. Aivan turha väittää muuta.
Hiukan keinotekoiselta aluksi vaikuttanut viirien jako ei sittenkään jättänyt kylmäksi, sillä yhden Danny jakoi elokuun alussa menehtyneen alkuperäisen Islanders-kitaristin Stig Selinin tyttärelle.
Dannyä ei pääse takinkäännöstä käryttämään. Kun hän laulaa kaksi kappaletta Suomelle, isänmaalle, ja kiittää lopulta itsenäisyydestä, se ei ole falskia. Taiteilija on aina ollut perusarvojen kannattaja.
Voisi kuvitella, että showssa taustoja laulaneilla kahdelle kauniille naiselle annetut neljä soolo-osuutta olisivat suvantokohtia, mutta ei, esityksen intensiteetti ei laskenut yhtään omat levynsä vastikään julkaisseiden Katja Lukin ja Varpu Virran esityksissä. Naiset parodioivat hyväntahtoisesti Katri Helenaa ja Muskaa. Queen-tulkinta toi musikaalimaisuutta tunnelmaan.
Kuittailua kollegoille
Dannyn kollegat vuosien varrelta, sellaiset kuin Tapani Kansa ja Frederik, saivat humoristista kuittailua. Videokuvissa vilahteli jo edesmenneitä iskelmäverkoston kanssakulkijoita Babitsinin veljeksistä Juha Vainioon ja Kari Tapioon. Danny kunnioittaa muitakin esiintyjiä, mutta ei hän huumoristaan luovu.
Danny kertoo mielellään kaukomatkoistaan suomalaisen poplaulun lähettiläänä. Paikat on nähty Brasiliasta Yhdysvaltoihin ja Kiinasta Japaniin. Jäähyväiskiertueelle jutut sopivat kuin mikki käteen. Dannyn laaja-alaisuus ja kokemus syntyvät näistä. Taito hankitaan elämällä ja näkemällä.
Menossa olevan kiertueen intensiteetti vähän hirvittää maallikkoa. Putki jatkuu taukoamatta kaupungista kaupunkiin. Jollakin viikolla on viisikin vajaan kolmen tunnin showta. Luulisi käyvän jo voimille, mutta hyvin mestari näytti ainakin Logomossa jakselevan.
Danny ei ole ikinä vaisu, mutta Turun keikalla hän oli sekä majesteettinen suomiviihteen grand old man että harvinaisen hauskoja lakonisella rupattelutyylillä jutustellut koomikko. Kyllä, tekstit menivät monitorissa lavan edessä, mutta kaikkihan sen tietävät, että todella hyvä show tehdään eikä improvisoida.
KARI SALMINEN
|
|
