|
|
08.12.2010
KARI TAPION KAUNIS ÄÄNI ON VAIENNUT
Kari Tapion maallinen vaellus on päättynyt.
Kuuluin niiden kollegoiden joukkoon, joka sai taivaltaa hänen rinnallaan 1970-luvulla, niin työ kuin vapaa-aikanaankin. Ensin vuonna 1972 Käärme - Snake Rattle and Roll-showssa ja myöhemmin toimien Karin työnantajana D-Tuotannossa kun hän esiintyi mm. Erkki Liikasen orkesterin jäsenenä.
Uransa alussa teimme yhdessä perustyön merkittävälle uralle. Siihen ottivat osaa Scandia-musiikin Veikko Samuli ja Juha Vainio tietysti Jaakko Salon johdolla.
Keikkapuolella puursivat puolestaan silloin mm. Matti Lingman, Ilkka Luukkonen, Pirre Kohonen ja Leila Salmelainen, muista D-Tuotantolaisista puhumattakaan. Tulosta syntyi ja hauskaa oli.
Myöhemmin tuottajan vastuun Karin musiikista kantoi Warnerin loistotuottaja Jaakko Karilainen ja lopulta Karin merkittävin ja uskollisin tuottaja / ystävä Ilkka Vainio. Heidän ystävyytensä oli syntynyt jo siihen aikaan kun Juha Vainio teki tekstejä Karille.
Jo alusta saakka nuori mies hämmensi kuulijansa kauniilla äänellään ja suurella lahjakkuudellaan.
Koska tiedän, että media kertoo Karin elämästä nyt hyvin laajasti, ajattelin kertoa Teille, arvoisat nettisivujemme lukijat, ketkä tekivät Snake, Rattle and Roll - KÄÄRME-showta vuonna 1972,
eli ketkä olivat Kari Tapion kiertuekavereita silloin.
Solisteina ja taustalaulajina oli Hair-tähti Pirkko Saanakorpi, Raija Koukkari, Päivi Kautto-Niemi, taiteilija Viva, lauluduosta Päivi ja Viva, sekä omaan uraansa tähtäävät Georg " Ykä" Babitzin ja Kari Jalkanen, myöhemmin Tapio.
Tanssijoina mukanamme kulkivat ihanat " Mustat Mambat" Melice Salovaara ja Taiju-Tiina Aromaa.
Made in Finland-bändissä soittivat leaderinä rummuissa Lyly Rajala, bassossa Matti Tyni, saxofonissa Kalle Fält, trumpetissa Risto " Oikku" Oinaala, koskettimissa ja kapellimestarina Veikko Samuli sekä tuuraajina Juhani Hartikainen, Erkki "Pikkis" Berttula, sekä Seppo Alajoki.
Teknikkoina häärivät Markku " Beni" Pussinen, Kari "Peski" Pesonen, Veli-Matti Salminen ja linja-autokuljettajana Erkki Gräsbeck.
Tietenkään ei pidä unohtaa, lähes 6 metriä pitkiä, kahta tiikeripyytoniamme Elvistä ja Urkkia, joita Kari oli Benny Pussisen ja poikien kanssa kylvettämässä hotellien kylpyammeissa. Niitä piti aika-ajoin kylvettää, koska muurahaiset ja muut pieneliöt ärsyttivät käärmeitä menemällä kuoren alle. Elvis ja Urkki vihastuivat sellaisesta, ja sitä piti varoa.
Yhteisten kiertuemuistojen jälkeenkin tapasimme ajoittain. Edellisen kerran Mika Häkkisen isän hautajaisissa keväällä, jolloin Kari lauloi kauniisti Harrin muistoa kunnioittaen laulun " Olen kuullut on kaupunki tuolla".
Viimeisen kerran tapasimme Kajaanissa Vihreät Niityt-festivaalilla, jolloin vetäydyimme noin puoleksi tunniksi keskustelemaan elämästä, yhteisistä tuttavistamme ja alan ongelmista sekä tulevaisuuden näkymistä.
Kari oli silloin hyväntuulinen ja hauska.
Puhuimme myös jokusen sanan Armista, joka oli Karille hyvin mieluinen ystävä ja voi sanoa, että tunteet heidän välillään olivat molemminpuoliset.
Ystävyys kukoisti. Kari saattoi aloittaa puhelunsa Armille sanoilla, " Terve A, täällä Pecos Bill".
Viihde-alalla vallitsee ajatus siitä, että tähteys on katoavaista, mutta supertähteys on ikuista. On syytä kirjoittaa nyt, niinkuin aikanaan Kirkalle muistokirjoituksessani: Supertähteä ei voi luoda. Se on arvo, jonka voi antaa vain yleisö, ei media, ja silloinkin hyvin harvoille ja valituille. Kun se kerran on annettu, sitä ei voi ottaa pois.
Poisnukkumisesi johdosta aiheutit vuorokaudessa jo sellaisen tunnevyöryn, meissä suomalaissa että ounastelen, että suuri yleisö on antanut Sinulle aiheesta arvon - Supertähti- jo samana päivänä.
Lepää rauhassa kunnioitettava ystävä ja tuiki meille kanssaihmisillesi musiikkisi kautta!
Ystävyys on yhteys, kuolemankin jälkeen.
Hyvää matkaa perille saakka.
Ystäväsi,
Danny
|
|
