|
|
19.03.2008
Korvaamaton ystäväni on poissa.
Jyrki Hämäläinen siirtyi ajasta ikuisuuteen 18. maaliskuuta 2008 kotonaan Haukilahdessa.
Tutustuin Jyrkiin syyskuun 10. päivä 1965 Tampereella kun nauhoitimme "Ohimennen"-ohjelmaa. Samaisessa Pirkka-studiossa istui myös ensiesitystään odottava Irwin Goodman. Jyrki ja Mape Veijalainen juontaisivat Jarmo Porolan tuottaman ja ohjaaman tv-ohjelman - Suomen kaikkien aikojen nuoriso-ohjelma oli syntymässä.
Seuraavat 43 vuotta Jyrki tulisi kirjoittamaan lukijoilleen ja tekemään suomalaisen popmusiikin historiaa ehkä suurimmalla innostuksella, uteliaisuudella ja taidolla kuin kukaan muu suomalainen koskaan. Hän sanoi tekevänsä työtään yhtä suurella rakkaudella kuin Disney omaansa.
Muistan, miten sain nuorena aina kuulla, että "popura on hetken huuma ja että kohta se loppuu sulta kuitenkin". Jyrki oli minulle sen sijaan se ystävä, joka kertoi, että amerikkalaisessa viihteessä oli liuta kannustavia esimerkkejä, kuten Frank Sinatra ja Dean Martin, jotka loisivat tosi pitkän uran ja tekisivät työstään koko elämänkaaren kattavan työrupeaman. -- Kyllä sinäkin siihen pystyt, hän vakutti vuodesta toiseen.
Aloin hiljalleen uskoa hänen puheitaan, sillä luotin hänen vilpittömyyteensä ja kokemukseensa. Vuosien myötä asennoiduinkin sitten hiljalleen esiintymiseen niin kuten elämäntehtävään kuuluu. --Taistelu olemassaolosta artistina jatkuu, mutta täytyy vain uskoa ja yrittää, Jyrki lisäsi.
Olen hänelle ikuisesti kiitollinen näistä kannustavista ajatuksista.
Puhuimme Jyrkin kanssa viime aikoina paljon ihmisen elämän rajallisuudesta.
Jyrkillä oli sellainen olo, ettei hän kokenut olevansa kunnossa ja siksi keskustelumme ajautui usein elämän lahjan ja sen pituuden arvioimiseen.
Isäni sanoi aina, että ihminen on laboratorio, jota mieliala johtaa. Kun ihminen voi henkisesti huonosti, alkavat psykosomaattiset vaivat. Laboratorion koneisto alkaa pätkiä, ja ihminen sairastuu ja pahimmassa tapauksessa menehtyy sairaskohtaukseen.
Ihminen saa henkistä virtaa ja voimavaroja ympäristöstään ja ystävistään. Jyrki oli sitä mieltä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämpää on se, keiden kanssa viettää aikaansa. Oli tärkeää ymmärtää ystävien arvo. Ja hyviä ystäviä Jyrkillä riitti!
En olettanut että Jyrki, joka oli elämänsä aikana kantanut niin suurta vastuuta ja valtaa eri tehtävissään, lähtisi näin varhain. Oletin, että hän olisi nauttinyt vapaudestaan ja työnsä tuloksista sekä siitä, että oli hoitanut kuntoaan niin hyvin Piitulaisen Harrin ohjauksessa. Olimme lyöneet viime keskusteluissamme jopa kiinni pari virkistysmatkaakin kevätmielialan piristämiseksi.
Jyrkillä oli tapana sanoa, että eletään rikkaasti ja täysillä niin kauan kun saamme vaeltaa maallisia polkuja, sillä joskus itse kullekin koettaa se hetki, jolloin "Rautainen rapu tulee ja korjaa kulkijan". -- Mutta siihen saakka, Danny, we keep on rockin` and rollin". Lisäämme vain " hutketta pyttyyn ja eikun menoksi"!
Matkustimme Jyrkin kanssa hyvin paljon maailman eri puolilla aina Riosta Tokioon tai East Virginiasta Kuusamoon, kuten hän kirjoitti. Vielä viime vuonna ehdimme pistäytyä Texasissa, Houstonissa ja Las Vegasissa, Teneriffasta ja muista pyrähdyksistä puhumattakaan. Hauskaa ja mielenkiintoista oli aina.
Teimme vuosien varrella satoja yhteisiä keikkoja. Jyrki, jos joku, tiesi kertoa asioista suoraan etulinjasta ja takahuoneiden kätköistä, riippumatta siitä olimmeko Las Vegasissa, Pariisissa tai vaikkapa Lontoossa. Hänen tietomääränsä ja lasermuistinsa oli ylittämätön.
Jyrki kirjoitti viime vuonna Danny-kirjan alkulauseeksi, isoisäni, seikkailija Algoth Niskan lausuman ajatuksen: Koko elämäni olen etsinyt seikkailua ja aina kun haistan jotain jännittävää olen valmis suin päin syöksymään kohtaloihin.
Sellainen oli Jyrki itsekin.
Ei voi koskaan tietää, koska kuoleman majesteetti saapuu vierailulle, hän kirjoitti. Jaakko Salo eli elämänsä musiikille ja viihteelle ja kuoli lavalle Uuden Iloisen Teatterin harjoituksissa saatuaan sydänkohtauksen. Jyrki puolestaan sai lähteä kotoaan, jossa häntä ympäröivät eri puolilta maailmaa tuodut rakkaat muistoesineet ja memorabiliat: eletyn elämän merkit ja muistot.
Viihdelalla vallitsee edelleen ajatus siitä, että tähteys on katoavaista, mutta supertähteys on ikuista. Supertähteä ei voi luoda. Se on arvo, jonka voivat antaa vain muut ihmiset, ei esimerkiksi yksin media - ja silloinkin vain hyvin harvoille.
Ja kun se on kerran annettu, sitä ei voi ottaa pois.
Se, että olen saanut elää nämä vuosikymmenet Jyrkin elämää läheltä seuraten on ollut minulle etuoikeus. Siksi haluan nyt kirjoittaa näin: Jyrki - minun maailmassani Sinä olet Supertähti, nyt ja aina !
Jää hyvästi Jyrki ja hyvää matkaa, perille saakka.
Ystäväsi
Danny
|
|
