|
|
12.07.2006
Turun Maakuntamuseossa aikamme legendoja
Turun Maakuntamuseolla on ilo ja kunnia esitellä aikamme legendaarisia hahmoja Turun Linnassa pidettävässä näyttelyssään SANKARI VAI KONNA? Näyttelyn avajaiset pidettiin Turun Linnassa torstaina 29.06.2006. Näyttelyn avasi musiikkineuvos Ilkka Lipsanen puheella jonka kokonaisuudessaan tässä julkaisemme.
Arvoisat kuulijat,
jotkut henkilöt esittäytyvät luonnostaan toisille SANKAREINA
toisille taas KONNINA, riippuen katsontakannasta.
Tietosanakirja määrittelee sanat seuraavasti.
Sankari:
On urhea, rohkea henkilö. Urotöitä tekevä, esimerkiksi Isänmaansa puolesta taisteleva soturi. Sankari on ihannoitu ihminen, jota seuraa sankarityöstä kertovat tarinat ja sankaruuden kirkastamat mainetyöt.
Konna-sanaan liittyy puolestaan seuraavanlaisia määritelmiä:
Roisto, heittiö, lurjus, kelmi, vintiö ja varas. Konna tekee kepposia ja konnan konnamaisia tekoja.
Tässä Maakuntamuseon kokoamassa näyttelyssä saamme tutustua aiheeseen lähemmin.
Henkilökohtaisesti sain tehtäväkseni, tässä yhteydessä selventää, Äitini Isän,
suurseikkailija ja pirtukuningas Algoth Niskan taustaa.
Algothia kutsuttiin yleisesti Agiksi, salakuljettajien kuninkaaksi ja seikkailevaksi hurjapääksi.
Minun nuoruudessani monilla pikkupojilla ja myöhemmin nuorukaisilla oli omat seikkailusankarinsa. Heihin tutustuttiin kirjoissa, sarjakuvalehdissä tai elokuvissa.
Agi oli meille seikkailusankari omasta takaa, rohkaiseva roolimalli siitä,
ettei se pelaa joka pelkää. Rohkeus ja uskallus oli, sanojensa mukaan, miehen mitta.
Algoth totesi:
"Koko elämäni olen etsinyt seikkailuja ja aina kun haistan jotain jännittävää olen valmis suinpäin syöksymään kohtaloihin, jotka ovat saattaneet aiheuttaa minulle kiperiäkin tilanteita."
Tapasin Algothin ollessani viisi vuotias. Agi tuli tapaamaan meitä kotiimme Poriin.
Olimme veljeni kanssa silloin hyvin pieniä, mutta ensimmäiset utuiset muistikuvat olivat hänestä hyvin lämpimiä. Muistan, että saimme tavatessamme Agilta aina paljon lahjoja. Se oli sodan jälkeisenä aikana harvinaista.
Kun muutimme Porista Helsinkiin 1952, tuli Agi useita kertoja käymään kodissamme. Siltä ajalta jäi mieleen, että hän oli aina hyvin tyylikkäästi pukeutunut, ryhdikäs ja komea mies. Hän piti erikoisesti Äitini laittamista ruuista, kuten risotosta. Siinä oli yksi syy hänen toistuviin vierailuihinsa.
Vuonna 1954 Agi joutui sairaalaan.
Hän makasi aivoleikkauksen jälkeen pää isossa, turbaania muistuttavassa paketissa. Hän ei pystynyt silloin enää puhumaan, mutta näytti äidilleni käsimerkillä, eri viestejä kuten, että halusi määrättyä tupakkaa. Tällaisella merkillä hän pyysi saada Klub 77 savukkeita. Kesti monta käyntikertaa sairaalassa, ennenkuin ratkaisimme sen, mitä Agi tarkoitti.
Agi kuoli aivoleikkauksen jälkeen 28.5-54, jolloin olin 11 vuotias. Alli Paasikiven lähettämä kukkalähetys lievensi suruamme.
Myöhemmin ahmin tietysti Agin itsensä kirjoittamat, julkaistut kirjat:
Seikkailuni - Mina äventyr sekä Yli vihreän rajan - Över gröna gränser. Sekä USA:ssa vuonna 1995 julkaistu Over green borders.
Lisäksi luin toistaiseksi julkaisemattoman kirjan käsikirjoituksen, joka on minulla edelleen kotona kirjahyllyssäni.
Agi oli suurseikkailija ja elämän sankari, monipuolisesti lahjakas hurjapää.
Hän oli fyysisesti vahva, iso kokoinen, komea ja nopeaälyinen ja menestyi kaikessa mihin ryhtyi.
Tuskin monikaan tietää hänen olleen jalkapallosankari, joka osallistui Tukholman olympialaisiin, Suomen maajoukkueessa laitahyökkääjänä ja teki maalinkin.
Agi oli, myös pelaajana, vahva läpimurtautujatyyppi, jolla oli tekniikka hallussa.
Suomen maajoukkue pärjäsi vuonna 1912 olympialaisissa paremmin kuin koskaan. Suomi voitti silloin mm taiturimaisen Italian 3-2, ottelussa, jossa Agi teki 2-1 johtomaalin. Suomen jalkapalloilun olympiahistoriassa neljäs tila on aika uskomaton saavutus.
Hänen kohtalokseen tuli sitten kuuma seikkailijan veri, uhkarohkeus ja halu ottaa riskejä, jota kukaan muu ei uskaltaisi tehdä. Ja hän otti todella monenlaisia riskejä:
- Hänestä tuli legenda kieltolain aikana. Asenteensa lisäksi siksi, että hänellä oli niin nopeita veneitä, että tullipoliisit eivät saaneet häntä kiinni.
Hän ei ollut kova ja itsekäs, vaan seikkailu sinäänsä oli hänelle elämämtäyttymys.
- Agi oli myös suuri sankari, varsinkin Ahvenanmaan saaristossa,
jonka asukkaille hän edusti ääretöntä vapautta. Hän oli mies, joka teki mitä halusi.
- Hän joutui siksi myös istumaan vankeustuomioita pirtun salakuljetuksesta.
Häntä sanottiin pirtukuninkaaksi ja salakuljettajien kuninkaaksi. Vastapainoksi on muistettava hänen suuret palveluksensa isänmaalle:
- Hän toimi vakoojana ja tiedustelutehtävissä valtion pyynnöstä.
- Hän auttoi toisen maailmansodan aikana yli 150 juutalaista turvaan natsi-Saksasta väärennettyjen passien turvin.
Hän joutui maksamaan väärennetyistä passeista ja joutui myös kiristyksen uhriksi.
- Hän pakeni natsi-Saksan salaista poliisia, Gestapoa, ympäri Saksaa ja ympäri Eurooppaakin.
- Algoth Niskan hautajaisissa, Helsingin juutalaisen seurakunnan vanhin, piti kauniin muistopuheen ja lopetti toteamalla, että Niskan teos " Yli vihreän rajan" tulee aina olemaan Jerusalemin yliopiston kirjastossa.
Jerusalemiin on istutettu myös palmu Algothin kunniaksi.
" Joka pelastaa yhden ihmisen elämälle, saa paljotkin synnit anteeksi".
- Algoth oli kutsumukseltaan merikarhu. Hän toimi laivoilla perämiehenä.
Viimeinen laiva, jossa hän työskenteli, oli nimeltään Skuld, eli suomeksi Syyllisyys.
-Uransa huipulla Agi oli juhlien kuningas minne tahansa hän menikin.
Viron rantapatteriston konekiväärien tulesta, nopealla veneellään paenneena, hän saapui myöhemmin illalla hotelli Kämpiin, missä orkesteri alkoi heti soittaa hänen kunniakseen " En sjöman älskar havets våg". Niin he tekivät aina kun Agi ilmestyi paikalle. Hän oli seurapiirien kiistaton suosikki.
Agista on olemassa lukematon määrä tarinoita:
- Olin esiintymässä Silja Linellä Turku-Tukholma- reitillä, kun Agin historian tunteva kapteeni kutsui minut komentosillalle: " Juuri tässä kohtaa hän hyppäsi, häntä kuljettavasta laivasta, ja tuonne saareen hän ui takaa-ajajiaan."
- Ruotsin kuninkaan tullessa laivalla valtiovierailulle Presidentin linnaan, ajoi Agi veneellään, kalastajaksi naamioituneena, Helsingin kolera-altaaseen, täydessä pirtulastissa. Virkavallan huomio oli, kuninkaasta johtuen, tietysti aivan muualla.
Sen Agi oli oivaltanut ennakkoon ja purki lastinsa kuorma-autoon ja ajoi pois, kaikessa rauhassa.
Agin eräs tokaisu oli: Elämä on Seikkailua tai ei mitään!
Hänen teoistaan muodostui hiljalleen legendaarisia tarinoita, jotka levisivät kansamme pariin. Jotkut niistä elävät yhä 116 vuotta hänen syntymästään.
Lepää rauhassa Sankarimme !!!
Tervetuloa, arvoisat kutsuvieraat, tutustumaan mielenkiintoisten kanssaihmisten, värikkääseen maailmaan.
Julistan näyttelyn Sankari vai konna - avatuksi.
|
|
