| |
 |
22.03.2009
SCUBADIVER
Aattelin, että teen erikseen jutun mun ”sukellusopinnoista” viime ulukomaan reissulta. Elikkäs…Varppenihan on käyny kurssit jo pari vuotta sitten. Mää aattelin aina, että en raski, ku maksaa kuitenki pari sattaa. Sillä saa kuitenki aika monta paitaa ja kenkäparia hankittua. Nyt kuitenki sitten mietin, että no kai määki taidan käydä sen sukelluskurssin.
Oli lauantai aamu ja sukellusfirma sijaitsi parinkymmenen kilsan päässä. Ei muuta ku bussiin ja tien päälle. En ollu koskaan aatellu, että mua jännittäs tuommoset sukellushommat. Huomasin kuitenki, että bussimatkalla pieni jännityksen poikanen hiipii kroppaan ja aattelin, että ”no, eihän mun tarvi vielä mennä sukeltaan, ku määhän voin vaan käydä kysymässä kurssin hintaa ja alkamisajankohtaa. Kaikenlaisia tekosyitä… Mitä lähempänä oltiin, sitä enemmän alko vattassa tuntumaan. Bussi tuli perille ja piti vielä kävellä jonku matkaa. Siinä ajassa ehti jo monta kertaa peruttaa koko homman...
...Liike ei ollu vielä auki ja mää jäin norkoileen sinne ulkopuolelle ja vähän kurkin sisälle. Saman tien sieltä jo yks reipas sukellusope tuliki paikalle. Änkytin englanniksi, että tulin vähän kyseleen kurssien hintoja ja että millon niitä alkais. Se sano, että ”kurssittautua voi jokapäivä. Millon mä haluaisin alottaa?” Ennen ku kerkesin ees käsittää koko kysymystä, niin suu oli jo vastannu, että ”today”. No puoli tuntia aikaa kurssin alkuun. Opettaja sanoi, että kerkeisin vielä käydä aamukahvilla. Vissiin ehinki, muttei kauheesti ees kahvia pystyny jännitykseltä vetämään. No eiku puoli kymmeneltä takas ja melkeen saman tien lyötiinki happipulloa selkään. Vähän aikaa siinä toisen open kans höpöteltiin ja se selitti minkälaisia harjotuksia tehtäs ja sitten eiku rantaan treenaamaan.
Rannassa oli vettä noin kaks metriä. Mua ennen oli yks englantilaismies, joka treenas tarvittavia taitoja. Mää oottelin siinä rannan laiturilla märkäpuku päällä, happilaitteet selässä ja maski naamalla. Maskia ei tietenkään ois siinä vaiheessa tarvinnu pitää päässä, mutta aattelin vähän totutella hengittämään pelkästään suulla. Se oli ärsyttävää! Siinä vaiheessa tuli jo ekaa kertaa mieleen, että ei tuu mittään. Pelkästään suulla hengittäminen ahistaa, tuntu ettei saanu tarpeeksi happea. No siinä kuitenki istuskelin ja aattelin, että enhän mää nyt voi periksi antaa. Ihmisiä käveli laiturin ohi ja niitä kyllä kovasti nauratti ku istuin siellä muina miehinä maski silmillä.
Sitten oliki jo mun vuoro mennä veteen. Märkäpuvun kanssa vesi tuntu lämpimältä. Open kans mentiin tarpeeksi syvään kohtaan ja sitten oli tarkotus tehdä eka harjotus. Piti mennä veden alle ja hengittää regulaattorin kautta. No siinä meinas tulla toinen stoppi. Hullua hommaa! Järki takoi päähän, ettei veden alla voi hengittää. Paniikki oli tulla saman tien. Tsemppiä päälle ja eiku veden alle. Mentiin pohjalle ja oli seuraavan harjotuksen aika. Regulaattori pois suusta, veden tyhjennys regulaattorista ja sit takas suuhun. OK! Onnistu. Toinen harjotus: maskin tyhjennys vedestä. Painettiin maskia silmien välistä ja puhalleettin maski tyhjäksi nenän kautta. OK! Onnistu seki. Sitten parit käsimerkkien opiskelut ja eiku sukeltamaan! Mä aattelin, että tässä sitä nyt sitten vähän harjotellaan sukeltamista parissa metrissä, mutta ei…pakattiin kamat veneeseen ja ajettiin syvempään paikkaan.
Mää olin, että HÄ? Kysyin opelta, että kuinkas syvälle nyt mennään? Hän sanoi, että kahteentoista metriin. Mä olin, että HÄ HÄ? Enhän mä ollu ottanu ees yhtään potkasua räpylöillä vielä ja heti kahteentoista metriin. No sitten alkoki vasta jännittää. Siinä sitä kieputtiin kumiveneen kyydissä ja matka kesti ehkä 5 minuuttia. Siitä sitten vuorotellen selkä edellä veteen. Siinäki kohtaan mää mietin, että miten mää nyt tästä selviän…Eiku veteen vaan! Hirviä aallokko oli ja oli hankaluuksia pitää kiinni poijusta , jossa piti hetken aikaa opettajaa ootella. Sitten oliki jo aika sukeltaa. Kurssin alusta oli aikaa ehkä 2 tuntia ja tässä sitä oltiin. Ei auttanu ku sukeltaa. Jännitti ihan törkeesti , mutta katse tiukasti opettajan silmissä teki laskeutumisesta helpompaa. Yhtäkkiä oltiinki jo pohjalla ja eiku menoksi. Siellä sitä sitten sukellettin. Hengittäminen regulaattorilla tuntu yllättävänkin helpolta. Korvia piti tasata kyllä koko ajan, ku alko vähän väliä paineen vuoksi pistämään ja kun parin päivän päästä kuvattiin dvd:tä mun ja Varpsin yhteiseltä sukellusreissulta, niin mulla on varmaan joka pätkässä käsi nenässä ku täytyy tasata paineita. Se näyttää siltä, että tuo mimmi luulee, että sukeltaessa kuuluu pitää nenästä kiinni. Mulla on vaan joku nenä-korvakäytävä häikkä, että saa olla tasaamassa koko ajan.
Sukellusreissu meni kaiken kaikkiaan kivasti ja näin siellä jopa pienen mustekalan. Se oli kyllä aika söpö. Muuten siellä oli aika sinisen sameaa, eikä välttämättä niin paljon nähtävää kuin oisin halunnu. Olihan siellä ihan kivoja kaloja. Varmaan paikallisia ahvenia, joita me turistit sitten ihaillaan, että ”Ooh”. Launtai iltapäivänä sain diplomin ja oli käynyt läpi kurssin nimeltä ” Dry dive- Find scupadiving”. No eihän se sitten mihinkään vielä riittäny.Nälkä asvaa syödessä... :)
Maanantaina mentiin sit Varpsin kans yhessä jatkamaan sukeltamista. Varpu päivitti itseänsä vähän ylemmälle tasolle ja mää hommasin itelleni elinikäsen ”Scupadiver”-lisenssin, joka oikeuttaa sukeltamaan 12 metriin opettajan mukana. Maanantaina katoin vähän videomatskua,tein tenttiä videosta ja tehtiin myös lisää sukellusharjotuksia. Harjoteltiin mm. ottamaan varahappea kaverilta ja antamaa omasta, jos kaveri tarttee. Sitten piti taas tyhjentää vedellä täyttyny maski ja tehtiin vielä balanssiharjotuksia, väsyneen sukeltajan auttamisharjotuksia ja opittiin selviämään jalkakrampista. Sitten piti opetella kasaamaan oma happisäiliö/regulaattorisysteemi ja asentaa se toiminta valmiuteen. En aivan luota itteeni tuossa toimintavalmiusjutussa. Oishan se aika karua huomata siellä kahessatoistametrissä, että oho unohin vissiin kääntää sen yhen venttiilin auki. Sepä onki se syy, miksen jatkanu kurssia eteenpäin ”Openwateriin” asti. Sitten ois ihan omalla vastuulla, että happipullot on oikeen asetettu jne. Tää scupadiver lisenssi riittää toistaiseksi. On opettaja aina mukana ja joku joka varmistaa, että kaikki on tehty oikein. Mukavaa hommaa se kyllä oli ja nyt ootanki jo innolla seuraavaa sukelluskohdetta!
Niin siitä dvd:stä, joka siellä kuvattiin…se tulee tänne sivuille varmaanki lähiaikoina, kunhan saadaan materiaalit Terolle tehtäväksi. Saatte sitten kaikki nähä kuinka mää luulen, että nenästä pidetään kiinni ku sukelletaan :)  TAKAISIN
|
| |
Viimeksi päivitetty
07.09.2010 klo 18:52
|
|
|
