Tämä biografia keskittyy pääasiassa mun musiikkikokemuksiin ja Danny shown aikaisiin asioihin, ei niinkään koko elämänkertaan Koulumaailmaa Synnyin Kemissä, mutta vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Keminmaassa. Lukion jälkeen mietin, että mitähän tässä nyt tekis? Luokanopettajan hommat oli kiinnostanu jo ekaluokasta lähtien ja myös laulajan ammatti oli unelmana. Lukion jälkeen lähdinkin sitten kouluavustajan hommiin kemiläiselle ala-asteelle kokemusta saamaan. Kokemusta kertyi puolen vuoden ajalta ja sitten ajattelin suunnata talouskouluun. Minä halusin hyväksi emännäksi. Ruoanlaittotaito rajoittui kuitenki talouskoulun jälkeenkin pääasiassa jälkiruokiin. Ommella kyllä osaan ja vessan siivota oikeassa järjestyksessä. Ei menny hukkaan sekään koulu. Sitten taas puoli vuotta pähkäilin, että mitäkäs sitä nyt hommais . Torniossa on Peräpohjolan opisto, joka tarjosi nuoriso-ja vapaa-ajan ohjaajakoulutusta. Ei ku sinne vaan! Mahtava koulu ja mahtava paikka! Ihania ihmisiä ja loistavat kolme vuotta. Sisäoppilaitos antoi mahdollisuuden myös koululla asumiseen. Siellä me oltiin omassa pikku maailmassa. Hauska kokemus! Sieltä sitten valmistuin ja taas mietin, että mitäs nyt Olin valmistunut toukokuussa 1998 ja heinäkuussa päätin lähteä kirjastoon katsastamaan opiskelu/työpaikkoja. Sielläpä aikani lehtiä selailin ja silmiini osui lehden ylänurkassa pieni ilmoitus Show must go on kevyen musiikin koulutuksesta Oulussa. Mikähän se tämä homma on? Jotain lauluhommaa ja musiikkijuttuja yleensäkin En ollu juuri musiikkia harrastanu nuoruudessani. Pianoa soitin ala-asteella ja koulun juhlissa lauloin aina ku mahdollista, en kuitenaan yksin. Yhteislaulua oon aina inhonnu. Ihmiset ei uskalla laulaa ja kaikki vaan pihisee itsekseen. Minä mukana! Aattelin kuitenkin koittaa. Hakupaperia sisälle ja laulutestiin. Lauloin Päivänsäde ja menninkäinen. Huonosti lauloin! Kuulin sen sitten myöhemmin nauhalta, kun olin jo päässy kurssille. Arka ja reppana. En ois ite ottanu ittiäni sille kurssille sen laulun perusteella. Puhumalla varmaan pääsin kurssille sisälle. Pääsin ekaa kertaa laulamaan bändin kanssa. Lauloin Katri-Helenan Lintu ja lapsi. Mahtavaa oli vetää bändin kanssa. Oli hyvä fiilis viikkoja! Alettiin käymään kurssikavereitten kanssa myös karaokebaareissa laulamassa. Sitäkään en ollu aikasemmin tehny. Siellä harjoteltiin biisejä ja vähän stemmalaulantaakin. Danny show kutsuu Mun ensimmäinen tapaaminen Dannyn kans oli joskus silloin kun oli tokalla luokalla. Olin kattomassa Dannya ja Armia keminmaalaisessa autoliikkeessä. Ne laulo semmosella 3mx3m kokosella ruusuin koristellulla lavalla. Kun veto oli ohi, Danny antoi minulle ruusun. Olin ainoa tyttö, joka sai Dannyltä kukan! Muut saivat kyllä sitten Armilta Olihan arvokas ruusu! Sitä sitten kotona vesiastiassa säilytin mahdollisimman pitkään. Olihan se kuitenkin Dannylta saatu! Nimmaritkin on vielä siltä keikalta tallessa Show must go on-kurssi alkoi syyskuun alussa ja joulukuun 8.päivä meillä oli loppushow Oulun Arinassa. Danny tuli sinne katsastamaan sitten uusien kurssilaisten kykyjä . Dannyllähän oli ollut aiemminkin kuorolaisia samaisista kursseista Rovaniemeltä ja Torniosta (Mira Sunnari, Johanna Pakonen, Susanna Heikki ja Greta Turunen). Se loppushow jännitti maailman eniten! Lauloin siellä Abban The winner takes it all ja yhen meidän open biisin. Oli niin jännää vetää ekaa kertaa omien vanhempien ja showalan gurun Dannyn edessä. Jännitti niin paljon, että unohdin kokonaan laittaa tukan. Mulla oli siis hieno meikkaajan tekemä meikki ja tukka ihan suihkun jäljiltä. En vaan muistanu ku jännitti! Laulut laulettiin ja seuraavana päivänä piti mennä Dannyn palautteenantotilaisuuten. Taas jännitti! En uskaltanu kattoa Dannya ees silmiin, kun vastasin kysymyksiin. Siispä hämmästys oli suuri kun joulukuun lopulla sain soiton kurssimme opettajalta. Istuin syömässä Oulun yliopistolla silloisen poikaystäväni kanssa. Opettaja kertoi, että Danny haluaisi minut, Monican ja Mikan kurssilta mukaansa laivalle maaliskuussa kuvattavaan Huvin vuoksi ohjelmaan. Mä en ollu uskoa korviani! Soitin Monicalle ja puhuttiin, että ei nyt innostuta liikaa, ennen ku nähdään, että toteutuuko tää asia koskaan Maaliskuus 9.päivä 1999 tuli ja me oltiin kuin oltiinkin Mikan ja Monican kanssa Viking Cinderellan yökerhossa. Jännitti taas. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. En ollu ikinä käyny niin isolla laivalla. Kerran luokkaretkellä olin Silja Svealla, mutta sekin oli kai siihen aikaan pienin mahdollinen purkki. Nyt oltiin päästy oikein kunnon paattiin ja vielä tänä päivänäkin entinen Cinderella on mielestäni paras laiva kaikista. Ei muuta ku illalla keikalle. Suoraan televisioon, ilman sen kummempia harjotteluja. Tavallinen keikkaki olis ollu ensikertalaiselle kova paikka, mutta ei ku suoraan televisioon. Se tv-pätkä on kyllä parasta materiaalia! Kuvaaja kuvas ihan vieressä, piti keskittyä kovasti laulamiseen ja naamakaan ei värähdä kun mikrofoniteline yhtäkkiä väänty alas ja mun piti sitä alkaa korjaileen siinä kaiken kansan nähden. Häpiä oli! Keikka vedettiin läpi ja hienosti meni. Kuorot kuulosti miltä pitikin! Mahtava fiilis! Laivalla oltiin 6 päivää myös normaaleja keikkoja tehden ja sillä tiellä ollaan edelleen. Minä siis. Mika alko tekeen omia keikkoja vielä samana vuonna ja Monicakin jäi parin vuoden jälkeen pois. Minä en jää pois. IKINÄ! On tää niin parasta hommaa. Kokemuksia Eka biisi, jota Danny showssa vedin oli Käy tanssimaan. Siitä tulee videonpätkä tuonne videoklippeihin heti, kun Tero sen sinne kerkiää pistämään. Se pätkä on kuvattu tällä samaisella ensimmäisellä Cinderellan keikalla ja mä oon valvonu siinä videopätkässä 42 tuntia putkeen. Laivabileet oli silloin uusinta uutta ja niissä notkuttiin kyllä aika usein. Saatto jäädä yks yö välistä kokonaan. Nykyään ei juuri jaksa laivoilla tai missään muuallakaan bilettää, kun on jo vähän ehkä kyllästynytkin siihen hommaan. Sillon sekin oli uutta ja ihmeellistä. Pääsi orkesterin poikien kanssa bilettään! Ei oo enää niin hohdokasta ;) Vuosien aikana on saanu kokea jos minkälaista keikkaa. Stadionkeikkaa, ravintolakeikkaa, konserttisalikeikkaa, festarikaikkaa, messukeikkaa ja viimisempänä Mäkihypyn maailmancupin yhteydessä pidetty toppahousukeikka, jossa vedettin topat päällä kymmenen asteen pakkaasessa mäkihyppymontussa. Mahtavaa! On saanu tavata Suomen huippuja sekä musapuolelta, että muiltakin aloilta. On saatu tehdä ulkomaan keikkaa ja on käyty opintomatkalla mm. Pariisissa ja Brysselissä. Syyskyyn 25.päivä 2003 julkaistiin ensimmäinen sinkkuni Vitamiini. Yksi toive oli toteutunut. Olin haaveillut siitä, että jos joskus saisin yhden kappaleen levyttää. Tänä keväänä pitäisi ilmestyä se seuraava sinkku Heti laulu-urani alussa aloin kiinnostumaan 60-luvusta. Kaikesta, mitä siihen liittyy musiikki, vaatteet, tavarat Laila Kinnunen!!! Hän oli huikea laulaja ja hänen kappaleitaan jaksan kuunnella päivästä toiseen. Aloin koota omaa tanssiohjelmistoani 60-luvun helmistä. Tällä hetkellä ohjelmisto alkaa olla aika hyvässä kuosissa. Kappaleita löytyy Kinnusen lisäksi Ann Christineltä ja Carolalta. Tämän ohjelmiston lisäksi laulan myös 70-luvun finnhitsejä ja 60-70-luvun ulkomaisia hittejä. Tätä päivää D-tuotannosta on tullut minulle elämäntapa. Se ei ole pelkkiä keikkoja, vaan se on paljon muutakin. Päivittäin teen D-tuotantoon liittyviä hommia. Soittelen keikkajärjestäjille, että voin täyttää työmääräykset ryhmäämme varten. Hoitelen majoitusjuttuja ja muitakin juoksevia asioita, milloin mitäkin. D-tuotanto ei ole pelkästään työtä. Dannystä on tullut minulle erittäin hyvä ystävä. Hänelle voin soittaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ja kysyä neuvoa mihin vaan. Nämä vuodet ovat olleet mahtavaa aikaa! Eteenpäin vaan mennään koko ajan! Ja tämä jatkuu aina vaan Dannyn kans olen jutellu, että kymmenen vuotta on saatava täyteen. Silloinhan saa aina kultakellon. Eikö se niin oo? Danny on luvannu, että varmasti jatketaan! Me ei lopeteta ikinä!  
|  |
