Jyrkin "Colonel" Eero Prepula:
Rock'n'rollia Clasussa

Olimme Jyrkin kanssa luokkakavereita Tampereen Klassillisessa Lyseossa eli Clasussa ensimmäiseltä luokalta syksystä 1954 alkaen viidennelle luokalle kevääseen 1959 asti. On helppo arvata, että Jyrki kiinnitti luokkakaverina heti huomiota pitkänhontelon olemuksensa ja verbaalisen taituruutensa vuoksi. Hänen poikkeuksellinen kirjallinen lahjakkuutensa uskomattoman värikkäine kielikuvineen kävi ilmi Clasun toisella luokalla, kun nuorisokirjailijana nimellä Aaro Honka tunnettu äidinkielen opettajamme Eino Arohonka alkoi antaa Jyrkin kympin aineita julkaistavaksi muun muassa Tampereen Säästöpankin asiakaslehdessä.

Clasun 2 A-luokka voimistelutunnilla syksyllä 1955. Jyrki istuu eturivissä keskellä tiiraten tiukasti rekkipuikon sieppausta. Myös Eero katsoo keskittyneesti takarivin vasemmassa reunassa voimistelunopettaja Mannolan (Pirkko Mannolan isän) vieressä.

Jyrkistä ja minusta tuli parhaita kavereita syksyllä 1958 rock'n'rollin myötä. Aloimme pitää Jyrkin kanssa koulun jälkeen rokkilevyjen kuunteluistuntoja yleensä Jyrkin kotona Sammonkadulla. Jyrki oli Tommy Steelen suuri ihailija ja minun idolini oli Elvis. Olimme kuitenkin rock'n'rollin suhteen kaikkiruokaisia ja kuuntelemiemme levyjen skaala oli hyvin lavea, koska Jyrki sai äitinsä suhteiden avulla kymmeniä ellei satoja erilaisia käytettyjä, levyautomaateista poistettuja rokkisinglejä.

Koulupäivinä kävimme ”hyppytunneilla” yhdessä kuuntelemassa levykaupoissa uusimpia hittejä ja, kun Jyrkillä oli rahaa (minulla sitä oli silloin paljon niukemmin), hän osti kuumimman niistä myös rokki-istuntoomme kuunneltavaksi. Seuraava koulumuisto lukuvuodelta 1958-1959 silloin 16-vuotiaasta Jyrkistä liittyy hänen tällaiseen levyostokseensa.



Vapun alla 1992 Jyrki tuli tapaamaan Eeroa tämän työpaikalle tilintarkastustoimisto Kihlman Oy:n tiloihin ja sai tietysti kuohuvaa kouraansa.


Kesällä 1959 Oriveden Päiväkummussa Eero seivästää Jyrkin Suomen Lähetysseuran rippikoululeirin päätteeksi, koska edellisenä kesänä samassa paikassa rippikoulun käynyt Jyrki oli suositellut leiriä Eerolle.

Jyrki oli käynyt ruokatunnilla ostamassa Kalin Twins'in kappaleen ”When”, joka oli nousemassa kohti singletilaston ykkössijaa Suomessakin - USA:ssa se oli jo ollut ykkösenä. Iltapäivällä luokallamme oli historian tunti, jonka piti ei-enää-niin-nuori naisopettaja lempinimeltään Etruski. Tunti oli sikäli poikkeuksellinen, että Etruski toi mukanaan rekvisiittana levysoittimen ja lp-levyn, jolta hän soitti eri maiden kansallislauluja.

Kun kansallislaulut oli kuunneltu asianmukaisella hartaudella, Jyrki viittasi vimmatusti ja Etruskin tiedusteltua hänen asiaansa, Jyrki kertoi yli-innostuneeseen tyyliinsä ostaneensa uunituoreen levyn, jonka koko luokka varmasti haluaisi kuulla. Etruski yritti toppuutella levyn soittamista epäillen ”jos se on vaikka liian meluisaa”. Jyrkiä ei kuitenkaan pidätellyt mikään - hän harppoi pulpetistaan luokan perältä Kalin Twins´in single kourassa levysoittimen luo vakuutellen vuolassanaisesti levyllä olevan melodian hivelevän kuuntelijoiden korvia. Me Jyrkin luokkatoverit myötäilimme kovaäänisesti haluamme kuulla nämä sulosoinnut. Niinpä Jyrki pani levysoittimen volyymin täysille ja levyn pyörimään. Kun rokki kajahti soimaan ”WHEN …. WHEN ….”, Etruskin kasvot värjäytyivät syvän punaisiksi ja hän alkoi täristä sopertaen ”Ei, ei, ei, pois, pois …”. Jyrki esti kuitenkin Etruskia pääsemästä levysoittimelle höpöttäen ”Tämä on hyvää, tämä on hyvää, kuunnellaan koko kappale.” Eikä Etruski voinut Jyrkille mitään ja niin kuuntelimme kappaleen loppuun asti. Tunnen vieläkin samaa täyteläistä mielihyvää, jonka Jyrkin tarjoilema rock'n'roll Clasussa taannoin synnytti.


Eero ja Jyrki 16.11.1993 Hotelli SAS Royalissa, jossa juhlittiin Eeron 50-vuotispäivää.

Eero Prepula on ammattitilintarkastaja (KHT ja JHTT), jonka ystävyys Jyrkin kanssa alkoi syyskuussa 1954 Tampereen Klassillisen Lyseon eli Clasun 1A-luokalla. Eero hoiti Jyrkin ja hänen yhtiöidensä tili- ja veroasioita 1960-luvulta lähtien 40 vuoden ajan, minkä johdosta Jyrki antoi hänelle Elviksen Tom Parkeria mukaillen lempinimen ”Colonel”.


Eero Prepulan kirjoitus Official Elvis Presley Fan Club Finlandin julkaisuun:
Miten Jyrki tapasi Elviksen

Olimme Jyrkin kanssa luokkakavereita Tampereen Klassillisessa Lyseossa eli Clasussa ensimmäiseltä luokalta syksystä 1954 alkaen viidennelle luokalle kevääseen 1959 asti. Minusta tuli originaali Elvis-fani loppukesällä 1958, kun kuulin radiosta Elviksen ”Hound Dogin”, joka soitettiin ”Lauantain toivotut levyt” -ohjelmassa. Jyrkistä tuli samoihin aikoihin Tommy Steelen suuri ihailija, kun hän kävi katsomassa elokuvan ”Tommy Steele Story”. Yhteisen rock´n´roll-harrastuksen myötä aloimme pitää Jyrkin kotona rokkilevyjen kuunteluistuntoja, joissa Elviksen levyt olivat aina vakio-ohjelmistoa. Niistä ensimmäiset olivat Musiikki-Fazerin alennusmyynnistä (!) ostamamme singlet ”Tutti Frutti / Blue Suede Shoes” ja ”Shake, Rattle and Roll / Lawdy Miss Clawdy”.

Jyrkin tultua syksyllä 1968 Suosikin päätoimittajaksi hän pyysi minua kirjoittamaan lehteen juttuja Elviksestä, koska oli sitä mieltä, että tulisena fanina tiesin kaiken Elviksestä. Niinpä sitten aloin vääntää Suosikkiin artikkeleita kirjoittajanimellä Rygg-Ragge Selkänen, mitä jatkui yli kymmenen vuoden ajan.

Keväällä 1974 Jyrki kertoi lähtevänsä toukokuussa pitkälle työmatkalle Yhdysvaltoihin imemään ideoita ja tekemään juttuja. Tällä reissulla hän aikoi mennä katsomaan Elviksen showta Nevadaan Lake Tahoen turistikaupunkiin, missä Elvis esiintyi 16.-27.5.1974. Jyrki oli suunnitellut tapaavansa Elviksen tällöin myös nokatusten, mutta hänen yrityksensä sopia tapaamisesta normaaleja lehtimieskanavia pitkin olivat osoittautuneet turhiksi. Vakiovastaus oli ollut, että Elviksen tapaamista on mahdotonta järjestää – Elvis ei ota vastaan minkään lehden toimittajaa!

Mietittyäni Elvis-tuntemukseni perusteella, millä keinolla tapaamisen saisi järjestymään, ehdotin Jyrkille, että hän veisi Elvikselle lahjaksi Suomesta poliisimerkkejä, joiden innokas keräilijä Elvis oli hänestä kirjoitettujen juttujen mukaan. Jyrki ei siis menisi tapaamaan Elvistä lehtimiehenä vaan hänen ihailijanaan, joka tuo hänelle suomalaisia poliisimerkkejä, jollaisia Elviksellä tuskin ennestään oli kokoelmassaan. Jyrki ryhtyi tuumasta toimeen ottaen yhteyttä Helsingin poliisilaitokseen. Poliisipäällikkö suhtautui ehdotukseen suopeasti antaen Jyrkille kirjallisen luvan noutaa poliisin varusvarastolta suomalaiset poliisimerkit ”lahjaksi taiteilija Elvis Presleylle”. Poliisimerkit oli aseteltu jalopuiseen vitriiniin sametin päälle näyttäväksi kokoelmaksi.

Ennen Jenkkilän matkaa Jyrki lähetti Discophon Oy:n johtajan Johan "Mosse" Vikstedtin välityksellä Elviksen levyjä julkaisevan RCA levy-yhtiön New Yorkin bossille viestin siitä, että hän on tulossa luovuttamaan Elvikselle suomalaisia poliisimerkkejä ja toivoi apua Elviksen tapaamisen järjestämiseksi tätä varten. Tämä kanava toimikin, mutta Jyrki oli jo majoittunut Lake Tahoen hotelliinsa ennen kuin hän sai New Yorkista RCA:lta vahvistuksen, että tapaaminen järjestyy ja että tarkempia ohjeita tulee puhelimitse. Vielä samana päivänä Jyrki sai puhelun Eversti Parkerin toimistosta ja kehotuksen saapua poliisimerkit mukanaan seuraavan päivän 25.5.1974 iltana Elviksen esiintymispaikan, hotelli Sahara Tahoen aulaan, mistä hänet noudettaisiin tapaamaan Elvistä. Samalla Jyrkille tähdennettiin, ettei hänellä saanut olla mitään lehtiä, kirjoja tms. mukanaan sekä erityisesti ei kameraa, koska Elviksen kuvaaminen oli kiellettyä.

Seuraavana iltana Jyrki kuikuili poliisimerkkilaatikko kainalossaan Sahara Tahoen aulassa Elvis-lahjatiskin luona, josta itse Eversti Tom Parker jonkun apulaisensa kanssa haki hänet Elviksen pukuhuoneeseen odottamaan. Pukuhuoneessa Eversti ei sanonut koko odotusaikana juuri sanaakaan, mutta myös läsnä ollut Joe Esposito, Elviksen lähin apulainen Memphis-mafiasta, oli paljon puheliaampi. Kun puolisen tuntia oli kulunut, Esposito sai viestin, että Elvis oli tulossa ja kaikki siirtyivät käytävään häntä vastaan. Käytävän päästä kuului hissin ääni ja samassa Elvis asteli ruskettuneena ja muutenkin hyvässä formussa käytävää pitkin Memphis-mafia saattueenaan.

Elvis astui Jyrki perässään pukuhuoneeseen ja totesi Jyrkille alkajaisiksi: ”Sinä tulet kuulemma Suomesta ja sinulla on jotain minulle?” Jyrki ojensi poliisimerkit Elvikselle. Tämä kiitti tuliaisista ja tutki niitä kiinnostuneena kysyen, missä merkkejä pidetään. Jyrki selosti, mikä niistä oli kokardi, mikä hihamerkki jne. Jyrki jutteli Elviksen kanssa pukuhuoneessa noin varttitunnin.



Juttutuokion aikana Jyrki mm. kysyi Elvikseltä, milloin tämä oli tulossa Eurooppaan, ja Elvis murjaisi, että hän oli jo ollut Euroopassa pari vuotta – siis armeija-aikana Saksassa. Edelleen hän kertoi, että Saksassa hänellä oli ollut samassa tuvassa suomalainen armeijakaveri (joka antoi tuolloin Savon Sanomiin laajan haastattelun) ja että hänen joukko-osastossaan oli suomalaissyntyinen eversti. Käydyssä keskustelussa Jyrki pyysi Elvistä myös vertaamaan, miten hänen nykyinen esiintymisensä erosi 50-luvun showsta, ja Elvis totesi yleisönsä nyt koostuvan kaikenikäisistä, minkä vuoksi hänen ohjelmistonsa on hyvin monipuolinen eikä painotu niin paljon rock´n´rolliin ja rock-ballaadeihin kuin 50-luvulla. Jyrkin kysymykseen, miksi Elvis ei enää levytä kovia rock-kappaleita 50-luvun malliin, Elvis totesi, että hän esittää edelleen mielellään vanhoja rokkihittejään, mutta levyttämisessä ei ollut paluuta 50-luvulle, koska lauluntekijät, studiot, tekniikka – kaikki oli kehittynyt sen jälkeen.

Elvis kirjoitti Jyrkille tapaamisesta muistoksi lp-levynsä kanteen kiitokset poliisimerkeistä:
”JYRKI
MANY THANKS
Elvis Presley”

Kertoessaan matkalta palattuaan Elviksen tapaamisesta Jyrki sanoi olevansa varma, että Elvis olisi antanut valokuvata heidät yhdessä, jos Jyrki olisi uskaltanut ottaa taskuun mahtuvan kameran mukaansa ja pyytänyt Elvikseltä luvan valokuvan ottamiseen.

Elviksen tapaamisen jälkeen Jyrki meni suoraan Sahara Tahoen ravintolasaliin katsomaan Elviksen sen illan kahdesta esiintymisestä ensimmäistä eli Dinner Showta. Heti sen perään hän katsoi myös Elviksen toisen eli Midnight Shown. Ja koska kolmas kerta toden sanoo, hän katsoi vielä seuraavana iltana 26.5.1974 Elviksen shown. Elvis oli juuri niin ainutlaatuinen, loistelias esiintyjä kuin Jyrki oli odottanutkin – King of Rock and Roll!.